Original subtitles

Ihminen on aina halunnut seikkailla, tutkia, -

etsiä ja löytää, mutta mistä jäämme paitsi, jos aina -

lennämme paikasta toiseen?

Kisa ja seikkailu alkaa Turkista.

Suora lento Istanbulista Suomeen kestää alle neljä tuntia.

Entä jos tuon matkan kulkisi maata ja merta pitkin?

Seitsemän paria tekee juuri niin.

He matkaavat Aasian rajalta takaisin Suomeen -

kuuden kohteen kautta vievää reittiä, -

joka selviää matkan edetessä.

Käytössä on raha, jolla saman matkan lentäisi.

(Laura:) Sitä me emme käytä. (Antti:) Hyvin se menee.

(Ella:) Riitely ei nyt auta.

Pareilla ei ole kännyköitä tai luottokortteja.

Heillä on rajattu määrä käteistä, kartta ja toisensa.

Tämä lisäksi jokainen haluaa saapua maaliin voittajana.

(Laura:) Hitto... (Sini:) Nahkahousut!

Ah, mikä tuoksu. -Mikään ei mene hyvin.

Elämäni paras päivä!

Tervetuloa mukaan. Tämä on Race Across The World Suomi.

Kolmannen etapin päätepiste häämöttää.

Kilpailijat lähtevät aamun valjetessa kohti Stuttgartia.

Antti ja Saga ovat nousseet junaan Bad Gasteinissa.

Nyt on eväät ostettu.

Oletko huonona, kun et saanut ostaa... -Oli vähän perseestä.

Ella kielsi multa 89 sentin pain au chocolat -kroissantin.

89 senttiä!

Meidän pitää miettiä rahankäyttöä jatkossa.

Eilen meni niin paljon rahaa. -Ihan sama!

Eikä ole. Jos käytetään kaikki rahat, ei päästä perille.

Joonas ja Eemeli vaihtavat junaa Ulmissa.

Aikaa jää kaupunkikierrokseen.

Oletteko käyneet Ulmissa? Mistä se tunnetaan?

Ulmissa on maailman korkein kirkko.

Saatiin lippu Stuttgartin junaan, johon on muutama tunti aikaa.

Kiva, että keretään vilkaista, mitä kaupungilla on annettavaa.

Kai se tämä on. Ei täällä korkeampaakaan kirkkoa näy.

Eli 506 porrasta. -Joo. Ollaan tultu ehkä kymmenen.

Muistin puolessa välissä torniin noustessa korkean paikan kammoni.

Olin sen jostain syystä unohtanut siinä.

Sitten kun vielä pyörittiin samaan suuntaan rappuja, -

alkoi pyörryttää.

Olen tällä seinustalla vaan, Eemeli.

Kurkkaan vähän tästä.

Niin korkea torni, että täältä näkee Vantaalle.

Samppa ja Jenni hyppäävät junaan -

hyvästeltyään kotimajoituksen isännän Damirin.

Tuntuu, että kun päästiin vähän Ramirin kanssa...

Sanotaanko se noin? Ramirin kanssa...

Hänen vanhempansa ajattelivat enemmän "Damir".

(Jenni:) Kolmas etappi oli tosi kiva pätkä.

Ihana eilinen ilta...

Ramiri... Tarkotatsää, että oli mukavaa ton Ramirin...

Salspurin Ramirin kanssa. On se semmonen veijari.

Laitettiin kuuskätisesti. Ai että oli komiaa. -Oli komiaa.

Jee! (Taputusta.) Hyvin meni!

Onnistuneen illan jälkeen katse kääntyy kohti etapin loppua, -

ja Jenni on keksinyt uuden taktiikan vauhdittaa matkaa.

Onko teillä puhelinta, josta voisitte näyttää meille Stuttgartin kartan?

Olen erittäin vaikuttunut taidostasi piirtää kartta.

Näin toimitaan, kun ei ole puhelimia.

(Laura:) Me ollaan kolmelta Stuttgartissa.

Saa nähdä. Lähdettiin viidensinä, ja mikä on meidän sijoitus?

En tiedä, onko siitä hyötyä, että me ollaan täällä -

näinkin lähellä Stuttgartia. Jos jotkut on jääneet vaikka -

Itävallan puolelle. Toivottavasti ollaan säilytetty ainakin -

se paikka, jolla oltiin, jos ei sitten olla noustu.

Ensimmäisenä Stuttgartiin saapuvat Jenni ja Samppa sekä Sini ja Sergei.

(Kilahdus.) Jahas. "Kulje Oberer Schlossgartenin kautta -

Schlossplatzille."

Hyvää päivää! - Hyvää päivää!

Kulje Stutsgogenin kautta Strädenströdeniin...

Tämän puiston olen piirtänyt tähän karttaan.

Kohta pitäisi tulla lampi. (Naurahtelua.)

Sanoisin, että tämä on nyt sitten se.

(Kilahdus.) Hei, odota. "Ota H 12 pohjoiseen."

"Bottonber"... Mikä tuo on?

"Löydät Mk Hotel Stuttgartiin."

Märkä nurmikko oli sittenkin huono idea. -Mulla on märät kengät.

Lits läts. Eli löydettiin se patsas.

"Ota U 12 pohjoiseen."

Mikä on pohjoinen? Miten sen tietää maan alla?

Ei tässä ole karttaa, mutta kompassin mukaan -

pohjoinen on tuolla. -On hyvä, että otit kompassin.

Olihan se hämmentävää, että Jenni -

tuosta vain sai idiksen, että hän piirtäisi Stuttgartin keskustaa.

Aivan jokainen merkki oli oleellinen reissun onnistumiselle.

Tiedätkö jotain, mitä mä en tiedä? -Ehkä mä olen joku noita.

Joku Tampereen noita.

Vivi ja Ellakin ovat Stuttgartissa, -

vaikka juna oli 45 minuuttia myöhässä.

Ärsyttävää, jos hävitään juuri sen 45 minuutin verran.

Anteeksi, tiedättekö missä on Schlossplatz?

Tuosta oikealle ja olette perillä. - Kiitos paljon.

Tämä on kyllä upea. -On. (Kilahdus.) Viesti...

"Ota U 12 pohjoiseen. Bottroperstrassilta -

löydät Mk Hotel Stuttgartin."

Bottoperstrasse... Tuolla!

(Sergey:) Onko tuo meidän? -Hitto!

Meni nenän edestä.

Kuinka kauan olette jo matkustaneet?

Lähdimme Istanbulista -

ja kuljimme Sofian, Bledin ja Slovenian kautta tänne.

Serbian, Kroatian ja Itävallan läpi. - Olemme matkanneet paljon.

Hienoa. - Nyt ollaan täällä.

Tervetuloa Saksaan. Ikävä kyllä tämä lippu on väärä.

Se on voimassa vain kolme pysäkkiä.

Myös Jarkko ja Laura ovat saavuttaneet kohdekaupungin.

Näyttää mielenkiintoiselta mestalta.

Mikä sun veikkaus on? -Että me ollaan vikoja.

Sitten selviää, tippuuko joku tällä etapilla.

Se on mun veikkaus. -"Ota U 12 pohjoiseen."

"Bottroperstassenilta löydät Mk Hotel Stuttgartin."

(Sergey:) Ei olla nähty muita. Missäköhän ne on? -Ei ole näkynyt.

Ne voi olla altaalla tai...

(Sergey:) Tai sitten ne on vielä Itävallassa.

(Sergey:) Onko bensa loppunut?

Tämä ei ole nyt se hetki, kun sä sammutat tän.

Hei, olisi tosi kiva... Missä meidän kuski on?

Koska olette turisteja, teen poikkeuksen.

Tervetuloa Saksaan ja nauttikaa matkastanne. - Kiitos.

Todella ystävällistä.

Ensi kerralla ostakaa yhden vyöhykkeen lippu.

(Samppa:) Saatiin lupsakka lipuntarkastaja, -

joka suhtautui huumorilla meidän vääriin lippuihin.

Seuraavana on Bottroperstrasse. Vedetään henkeä jossain muualla.

(Jenni:) Taidettiin käyttää juuri vapaudu vankilasta -kortti.

Hei pliis, meillä on kiire.

Me saatetaan lähteä kotiin, jos me ei päästä nyt tuonne.

(Sergey:) Pitääkö mennä itse ajamaan? -Hei come on...

Kolme pysähdystä ennen... -...metro hajosi.

He pliis. Nyt alkoi stressata.

Toi oli hauska läppä. -Joo, silleen...

Jes! Huh.

Määränpää häämöttää, mutta ovatko Jenni ja Samppa -

onnistuneet saavuttamaan Sinin ja Sergeyn?

Etelähän päin. Se ompi tuonne.

No niin. Hyvä. Mennään.

(Samppa:) Odota!

Menemmekö tuonne? - Voitte mennä tätä tietä tuohon suuntaan.

Tuonne jonnekin se huitoi. -Olisiko tuo se iso katu?

Kylläpä tulee läheltä!

Anteeksi, missä on MK Hotel Stuttgart?

Tuohon suuntaan. - Kiitos paljon!

Hei tuolla, Mk Hotels! -Näkyykö? Jes!

(Sini:) Jes!

Katso. Tuossa naaman edessä. -Sehän on siinä.

Siinä se on. -Onko se siinä? Hello...

(Sini:) Tervetuloa Stuttgartiin! Seuraavalle sivulla on sijoituksenne.

N, Y, T, nyt! Vieläkin... (Naurua.)

Miten voi olla?

Aika kova. Ei kyllä oltu yhtään varmoja nytkään.

Femma. Hyvä me oikeesti. -Hyvää duunia.

Ai tässä. Älä viitti. Ollaanko me ennen poikiakin?

Älä viitti! -Aika peräjälkeen. Ollaan otettu kiinni.

Pitää sanoa, että Sergeyllä ja Sinillä oli kunnon kaula meihin.

Saatiin sitä kurottua, niin kyllä se -

jotain kohtaa sielussa hyväilee.

Sijoitus mietityttää kaikkia neljää jäljellä olevaa paria.

Mitä veikkaat, Saga? Monensiako ollaan? -Että ollaan vikana.

Sitä ei voi tietää.

Aika pieni asema. -Tämmöinen käpylä.

Aikamoista lähiötä. -Bottroperstrasse...

(Vivi:) Missä se on? Aa, tässä.

Okei. Kolme, kaksi, yksi...

Oi! Kolmansia!

Hyvä me. Jes.

Mukavaa. Luulin, että olisimme ihan tuolla...

Se on tuossa.

Tuossa on hotellin kyltti.

Missä on kirja? -Tässä.

Neljäs. -Se oli mun toive.

Onneksi olkoon.

Alkaa Niemikin hymyillä.

Toiseksi viimeisiä. Kalja vetoa.

Toiseksi viimeisiä. Mutta se on ihan hyvä. Ei oltu viimeisiä.

No, vikoja ollaan.

(Antti:) Me jatkamme. Ei haittaa.

Jatketaan matkaa.

(Saga:) Päätettiin ottaa rauhallisemmin tämä etappi.

Eikä kuitenkaan oltu ihan niin myöhässä kuin luultiin.

Vaikka oltiin vikana, ei tiputtukaan.

Tietysti on riski, että pudotaan. Oltiin viimeisiä.

Ainakin meillä on kotiin vietävänä -

muutakin kuin hirveä stressi.

Äräpurua ja älämölöä päässä.

Race Across The World Suomen kisa kiristyy.

Sini ja Sergey jatkavat kärjessä -

mutta Samppa ja Jenni ovat kirineet vain minuuttien päähän.

Jälkimmäisillä on myös suurin budjetti, -

joskin saman verran rahaa on myös Jarkolla ja Lauralla.

On aika paljastaa seuraavan etapin kohde.

Jahas. -Mikä on seuraava kohteemme?

Olisipa Pariisi. -Ranskaan haluaisin kyllä. Bon jour.

Nein! -Paitsi että juuri opittiin saksaa.

(Sergey:) Le Havre.

Ranskan Normandiassa sijaitseva Le Havre -

on 1500-luvulla perustettu kaupunki, -

joka kärsi toisessa maailmansodassa vaurioita -

mutta nousi nopeasti tuhkasta uuteen kukoistukseen.

Satama on Unescon maailmanperintökohde, -

ja merellisen ilmapiirin lisäksi kaupunki tarjoaa -

upeita kulttuurikohteita ja aktiviteetteja.

Aina sama show. Ei olla vieläkään leikattu tätä.

(Sini:) Le Havre! -Mitä?!

Ihan toisessa päässä.

(Sini:) Mennään Pariisin läpi. -Tiedän, kenelle soitan.

Päästäkseen Saksasta Ranskan länsiosiin Atlantin rannikolle -

kisaajilla on lukematon määrä reitti- ja kulkuneuvovaihtoehtoja.

Oleellista onkin osata löytää edullisia ja sujuvia ratkaisuja.

Ilmeisin reitti kulkee Pariisin kautta.

France!

(Sini:) Kanssakilpailijat on ottanut meidän kaulaa kiinni.

Janakkalat hengittelee niskaan ihan muutama minuutti meidän perässä.

Alkaa olemaan jännät paikat.

Tiettyjä asioita haluaa välttää: velat -

ja Janakkalat hengittämässä niskaan. Tänään ollaan nopeita.

(Samppa:) Kiva, ettei kumpikaan puhu ranskaa sanaakaan.

Hyvää päivää. Nimeni on Jenni. Kyllä.

Siinä oli kaikki. Mitä kuuluu? Tuli bonusträkki!

Kauankos tätä reissua vielä kestää...

"Saisiko Janakan äänettömälle?"

(Samppa:) Pariisissa olisi fiilistelyn paikka.

Et ole koskaan ollut siellä.

Yritätkö välttää romanttista kävelyä -

Eiffel-tornin tai Riemukaaren alta?

Tuntemukset on hyvin ristiriitaiset.

Tämä on sietämättömän ällöä, mutta pikkasen tykkään.

Etsin haitarinsoittajan Seinen varrelta.

Apua, en ole pakannut hienoja vaatteita mukaan.

Onhan mulla se vihreä leninki.

Kolmantena matkaan lähtevät Vivi ja Ella -

puolentoista tunnin erolla kärkeen.

Mikä se mahtaa olla? Veikkaus? -Joko vasemmalle tai oikealle.

Luulen, että mennään jonnekin Prahaan tai Puolaan.

Le Havre. Tuossa. No niin. Ranskaa... Missä me ollaan nyt?

Rinkan voisin kyllä heittää ojaan. -Sama. En jaksa enää.

Ihana mennä Pariisiin. Ollaan katsottu semmoista...

Tai minä ainakin olen katsonut semmoista sarjaa... -Miten se meni?

Oletko iloinen ollessasi Pariisissa? Oui!

Kivaa mennä sinne. Meillä on kaksi yötä, -

eikä mennä vain Pariisiin vaan jonnekin muuallekin.

Me ei tiedetä vielä, mikä paikka se on.

Se oli jotain... Maksaa yli satasen tämä junalippu.

Toivottavasti päästään kotimajoitukseen. Olisi kiva päästä -

kokemaan paikallinen... Ei olla vielä päästy tekemään sellaista.

Jarkolla ja Lauralla on budjettia roimasti jäljellä -

ja kova halu nousta kärkisijoille kilpailussa.

Onko sulla Kaurismäen numeroa? -Ei ole.

Siitä voisi olla hyötyä. Entä Kati Outinen? -Ei ole.

Pistetäänpäs...

Singel... -Olet kuin mun mutsi pädillä.

Tässä selvästi rakennellaan ryysyistä ruusuihin -tarinaa.

Ensimmäisellä etapilla en ajatellut, -

että nousemme tätä tahtia, mutta en sitä vastustelekaan.

Pariisi kutsuu. -Pannaan ranttaliksi.

Euroopassa pitää varata junaliput etukäteen.

Viime hetken liput on suolaisen hintaisia.

Vasta ihan muutama päivä sitten -

maksettiin kuusi euroa junalipusta.

Toden totta olemme saapuneet -

koko ajan lähemmäs pohjoista. Hinnat sen kuin nousee.

En osaa ranskaksi mitään muuta laulua kuin -

voulez vous coucher avec moi ce soir.

Jonttu ja Eemeli harkitsevat Pariisin sijasta Reimsia, -

mutta lippujen hankkiminen on hankalaa.

Näyttää tuonne päin.

Tuossa näyttää tuonne, tuossa tänne. -Eli se on tässä.

Infopiste on tässä näin. -Hyvää päivää.

Ottaisimme pari lippua. Anteeksi... Pari lippua Reimsiin.

Meillä olisi vain käteistä.

Lopulta suunnitelmaa muutetaan, sillä junat ovat täynnä.

Näin hymyilevät ykkösluokan liput ostaneet miehet.

480 euroa pantiin lippuihin Pariisiin.

Se on melkein neljän päivän budjetti.

En ole ikinä käynyt, mutta Pariisi lienee ruuhkainen, -

ällöttävä, ahdistava, meluisa ja likainen.

Toivoin, ettei tarvitsisi sinne tällä reissulla mennä.

Olisin toivonut pienempiä kaupunkeja, -

mutta toisin meni. Ollaan matkalla Pariisiin.

Toivotaan, että saadaan muutettua Jontun ennakkoasenne -

Pariisia kohtaan.

Nyt painetaan siis ykkösluokassa. -Sillä mennään.

Joonaksen pettymystä helpottaa tuttava hotellialalta, -

jonka apu kompensoi kalliita lippuja.

Paljonko se olisi lentokentällä? Minkä diilin saisit meille?

Pystyisin sponssaamaan teille yhden yön ilman mitään.

Ilmaiseksi! -Oho.

Tämä on kyllä uskomatonta, miten mikkeliläiset auttaa toisiaan.

Ihan huippujuttu. Olet kyllä paras, Jenna.

Loistavaa. Mikkeli kartalle. -Kiitos, Jenna.

Voin puhua sulle vähän ranskaa. Me istutaan le penkeillä -

le ykkösluokassa le junassa. Näin.

Tässä on le lamppu. Le pöytä.

Le lippis. Le baari, le wifi.

Kiva pätkä edessä. Saga on halunnut Pariisiin.

Mä olen halunnut mennä Roueniin.

Nyt molemmille löytyi paikka, jota yritetään käyttää.

Jos ollaan Pariisissa illalla, suunnitelma käy toteen siltä osin.

Sitten huomenna voidaan lähteä katsomaan eteenpäin.

(Saga:) Toivotaan, ettei ole loppuunmyyty. Sormet ristiin.

Onko juna täynnä? Ei yhtään paikkaa, voi ei.

Ei yhtään.

Voidaanhan me mennä vaikka Luxemburgiin. -Mulle käy.

Sieltä pääsee ihan varmasti aamulla...

Voisimmeko vielä katsoa, meneekö tänään junia Luxemburgiin?

Tämähän käy mielenkiintoiseksi.

Jokaisella tekemälläni reissulla -

on ollut ennalta-aavistamaton vaikutus.

Teidän täytyy vaihtaa junaa useasti, mutta se onnistuu.

Eikä se ole kovin kallista.

(Antti:) Etelä-Afrikassa ymmärsin, -

mitä musiikki on oikeasti.

Andeilla ymmärsin, että tapahtui maailmassa mitä tahansa, -

mä en voi tehdä asialle mitään.

Aikaa on 15 minuuttia. -Ehditään ihan hyvin.

(Antti:) Jos pienenä halusin arkeologiksi, -

joka vanhana istuu syvän etelän rautatieasemalla -

nuotion ääressä, soittaa huuliharppua ja tarinoi, -

niin kyllä se polku on sitä ollutkin.

Haluaisin ostaa iltamekon ja mennä juomaan cocktailit.

Lähden mukaan. Juon sitten mocktailin.

Antti ja Saga matkaavat Luxemburgiin, muut Pariisiin.

Junanvaihtoa odotellessaan Sini ja Sergey miettivät, -

miten säästää majoitus- kustannuksissa kalliissa Pariisissa.

Meillä on tämmöinen suunnitelma, että...

Joudutaan kohta soittamaan erittäin kaunis, viekoitteleva puhelu -

Sergeyn eksälle, joka asuu Pariisissa.

(Sergey:) Erittäin kiusallinen puhelu tulossa.

Hei! Olemme matkalla Pariisiin -

ja meidän pitäisi soittaa ystävällemme, -

mutta meillä ei ole puhelimia. Voisitko auttaa soittamaan hänelle?

Jos sinun pitää palvella asiakkaita, voit jättää puhelimen tiskille.

(Sergey:) Pliis, vastaa... (Puhelin hälyttää.)

Hei, Thomas! Täällä on Sini ja Sergey.

Soitamme sinulle uudelleen.

(Sergey:) Automaattinen nauhoitus loppui.

Voisimme odottaa 10 minuuttia. Ehkä hän soittaa takaisin.

Kiitos todella paljon.

Sini ja Sergey täällä. Voitko soittaa, olemme tulossa Pariisiin.

Samppa ja Jenni toivovat myös apuja yöpymiskustannuksiin.

(Jenni:) Tsemppiä, rakas!

Anteeksi, puhutteko englantia ja onko teillä kiire jonnekin?

Ei meillä ole kiire.

Voisitteko auttaa minua soittamaan sukulaisilleni Suomeen?

Tämä on ainoa numero, jonka muistan.

Mistä te olette? - Pariisista.

Asuntonne ovat vapaana.

Hän taisi estää minut.

Ehkä on ihan hyvä, ettei äiti vastaa tuntemattomiin numeroihin.

Haloo. -No hei, äiti. Et meinaa millään vastata. Tarvitaan sun apua.

Hyvä, ettet vastaa tuntemattomille, mutta nyt se olinkin minä.

Ollaan menossa Pariisiin. Minnalla saattaisi olla kontakteja.

Mitä? Älä viitti, toi on ihan...

Ei! -Meillä on kahden yön majoitus Pariisissa.

Et ole tosissasi.

Et ole tosissasi! -Minna järkkäsi.

Älä viitti! -Äitihän ei ensin vastannut puhelimeen.

"Kyllä se on sitkeä. Minä yritin blokata sitä."

Hän oli kaivautunut bunkkeriin kotona.

Onneksi oli joutoaikaa täällä.

Soittaako hän nyt takaisin?

Voitko painaa puhelun auki?

Haloo! Kuuletko meitä?

Hei! Ihanaa kuulla sinusta. - Tosi ihanaa!

Olemme nyt Saksassa ja olemme tulossa Pariisiin.

Miten voin auttaa? - Voi luoja!

Voimmeko yöpyä luonasi kaksi yötä? Meillä ei ole enää rahaa.

Missä sinä olet? - Onnistuu!

Jes! Miten löydämme sinne?

Tervetuloa. - Mahtavaa! Nähdään pian!

Kiitos. Olet ihana.

Lähetämme teille asiakkaita Suomesta. - Kiitos paljon! Hei!

Olisitko mun kaveri, jos mulla olisi tällainen sormi? -Olisin.

Ei haittaisi. -Entä jos peppu ja naama vaihtaisi paikkaa?

Miksi sä höpiset koko ajan noita kakka... (Naurun rätkätystä.)

Se naama olisi...

Oma aika olisi tärkeää tällaisessa reissussa.

Sitä ei vain hirveästi tule.

Joisitko litran pissaa tai että mä kuolisin?

Eka tietenkin. -Nyt on meidän juna-asema. Tuut-tuut!

Koen olevani aika luova ihminen ja ajattelija.

Tykkään kirjoittaa.

Kun ei saa yhtään tilaa, nuo puolet vähän -

ehkä pikkaisen katoaa itsestä, mikä on myös -

vähän harmi. (Naurun kätkätystä.)

Taidan ottaa sen taktiikan, että voisin istua vaikka junassa yksin.

Minkälainen kotimajoitus mahtaa olla?

Toivottavasti sänky on sellainen sikapieni 90-senttinen.

Sä viskaat mut jo ikkunasta ulos.

Onko mahdollista saada oma huone?

Ei siis yhteistä, vaikka hän onkin ystäväni.

Ensimmäiset kisaajat ovat saavuttaneet ikonisen Pariisin.

(Jenni:) Pariisi!

Olen ekaa kertaa Pariisissa.

Onko täällä tämmöistä? Onko täällä koko ajan tämmöistä?

Olemme saapuneet Pariisiin.

Vive La Paris!

Pistänkö pikkusiskon hupparin vai mummin takin päälle?

Pikkusisko, mummi... Mummi!

Olen sitä mieltä, että katsotaan sunnuntain liput ensimmäisenä.

10 yli 7 sunnuntaiaamuna lähtisi.

Sinin ja Sergeyn säästöviikonloppu. Rahaa ei kulu. Eksä maksaa.

Illalliset, päivälliset... Hän ei tiedä vielä sitä.

(Sergey:) Täällä on ihan kesä! Ahhahaaa...

Lempikaupunkimme... Onko tuo Eiffel-torni?

Tuntuu kiusalliselta mennä eksän luo.

(Sini:) En ole itse tehnyt vastaavaa.

En tiedä, miltä se tuntuu. -Ero oli vieläpä riitaisa.

Oletko iloinen ollessasi Pariisissa? Oui!

Oletko iloinen ollessasi Pariisissa? Oui!

(Ella:) Ihanaa. Alan kohta itkeä onnesta.

(Vivi:) Tämä on kyllä leija.

Jännittävää mennä tuntemattoman ihmisen -

himaan, mutta toisaalta odotan innolla, koska ei olla oltu vielä -

kotimajoituksessa. Ihanaa päästä tutustumaan paikalliseen.

Ehkä kuullaan jotain kivaa kaupungista.

Ei yhtään tiedä, mitä odottaa.

Täällä on tällaista. Tervetuloa. -Onko täällä aina ollut tällaista?

Ehkä tuo toistelu vähän verottaa romanttista tanssahtelua.

Yritä ottaa huominen Pariisi romantiikan kannalta.

Onhan meidän pakko kortemme kekoon kantaa -

ainoana pariskuntana. Hoiretaan tää romantiikka sitten kans.

Ihan kuin olisi jääkiekkoilijan kanssa Pariisissa.

Romantiikan rippeetkin katoaa tuuleen.

(Laura:) On kyllä niin mahtavaa, -

kun vaihtuu maa sellaista tahtia, ettei pää pysy messissä.

Olemme nyt Pariisissa. Äsken olimme Stuttgartissa.

Aivan järjetöntä meininkiä.

Hei! Onko teillä vapaita huoneita? - Voisiko niitä nähdä?

Mä tykkään. On hyvä fiilis siitä, että mun -

partnerini rakastaa porrastreeniä. Se on hänen suosikki.

Ja nyt hän sai sen.

Mitä manageri sanoo? Katsottiin ruudulta. -Huone on nätti.

On yksi sänky, 140 senttiä. -Ja toinen sänky...

On vain yksi sänky. Ja aikamoinen kipuaminen.

On tämä kyllä... -Niin. Ei haittaa.

(Laura:) Mennään vaan.

On kiva olla täällä kaksi yötä.

On hyvä fiilis, kun voidaan kierrellä Pariisissa -

ja hengailla ja fiilistellä. Ottaa loman kannalta.

Vivi ja Ella ovat lähestymässä kotimajoituspaikkaa.

Mikä paita, katso. -Ihan sikasöpö.

Hei, oletko Odiana? Minä olen Ella. - Minä olen Vivi.

Kiitos, että saamme asua luonasi. - Totta kai.

Voitte laittaa laukkunne tänne.

(Ella:) Hän sanoi, ettei se ole ihan tyypillinen pariisilainen koti.

Siellä oli paljon vivahteita -

eri kulttuureista.

Hän oli tuonut eri paikoista matkamuistoja.

Vettä, olutta, viiniä? - Voisimme ottaa vähän viiniä.

(Vivi:) Tosi kaunis koti. -Niin on, upea.

Antin ja Sagan välipysähdyspaikka on Luxemburg.

He lähestyvät kohdetta.

Turkki, Bulgaria, Serbia, Kroatia, Slovenia, -

Saksa, Itävalta. Nyt Luxemburg.

Ja huomenna Ranska. Yhdeksän.

Lentokone noin lähellä!

On pieni paikka.

Lentokenttä on lähellä. -Kaikki on varmaan lähellä.

Rouen. - Junan vaihto Pariisissa.

Päästään Pariisin kautta ja vietetään siellä kaksi tuntia.

Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Pariisista jatketaan Roueniin.

(Antti:) Seuraavaksi etsimme hotellin.

Sitten katsomme, mihin meillä on varaa.

Menemmekö hienoilla drinkeille vai... -Menemme.

Ilmeisesti menemme.

Ei huono. -Kattoikkuna!

Onhan tässä sellaista urbaania runoutta ja kauneutta.

Joonas ja Eemeli ovat saapumassa suunnitelmien muututtua -

vastentahtoisesti Pariisiin ja suunnittelevat jo poistumista.

On mahdollista, että aamulla lähdetään Roueniin.

Keksitään siellä tekemistä. Sekin näytti kauniilta.

Siellä olisi työpaikkakin -

juustotehtaalla. Ekalla junalla kerettäisiin aika hyvin sinne.

Mitä mä sanoin Pariisista? Jonotuksia ja ruuhkia kaikkialla.

Ai että. Kyllä sitä nauttii. -Tätä itsekin vähän odotin. Ruuhkaa.

Toivottavasti ei mene kaikkien sun ennakkoluulojen mukaan.

Näitä rullaporrasvideoita on kyllä.

Tätä riittää. Pojat rullaportaissa maailmalla.

Race Across The Escalators.

Olkaa hyvät. Old Fashioned, kirsikoita -

sekä alkoholiton Basil Mule.

Kippis!

Mekkoa ei ehditty etsimään mutta päästiin kuitenkin cocktailbaariin.

(Antti:) Monia alkoholittomia drinkkejä on tullut juotua, -

mutta tämä oli kyllä erinomaista. Todella hyvää.

Mitens se? -Voit maistaa.

Se on erittäin viskinen, mutta tykkään kyllä.

(Saga:) Kauanko olet ollut juomatta?

Tammikuussa tulee kaksikymmentä vuotta. -Niin.

Päihteiden jättäminen lähti yksinkertaisesti sellaisesta -

huomiosta, että elänkö mä niin kuin haluan.

Elänkö, niin kuin sisimmässäni tuntuu?

Huomasin, että ainakaan niiltä osin en.

Sitten tein valinnan, ja se sai jäädä.

Pystyy sitä nolaamaan itsensä ihan selvinkin päin.

Onko mitään, mistä jouduit luopumaan?

Aluksi jouduin luopumaan aika monesta -

kaverista ja frendistä, joiden kanssa -

yhteinen tekijä oli itse asiassa istua kapakoissa.

Huomasin, että aika monet kaverit oli sellaisia, -

että kun lopetin, ei meillä mitään yhteistä löytynytkään.

Nuorena mun oli vaikea sopeutua tämmöiseen -

niin kutsuttuun kahdeksasta neljään -elämään.

Se toi mukanaan tietynlaisen estetiikan.

Ihailin beatnik-runoilijoita -

ja Jim Morrisonia ja kokemusten etsimistä.

Päihteiden käyttöä.

Kun kokee pää kirkkaana asioita, silloin tuntuu tosi vahvasti kaikki.

Ajauduin piireihin, joissa kaikki ajatteli toisin.

Sekin oli tietynlainen tarve -

sopeutua. Sitten huomasin, ettei mun tarvitse sopeutua mihinkään.

En mä puutu kenenkään juomiseen.

Voin kantaa sut hotelliin, jos rupeaa polvia heikottaa.

Aina on omin jaloin päästy kotiin. -Se on hyvä.

Siinä menee se raja. -Kyllä.

Olen tosi ylpeä isästä, että se on pitänyt sen.

Se on löytänyt rauhan itsensä kanssa.

Arvostan sitä hänessä.

Samppa ja Jenni ovat matkalla kohti majoituspaikkaa.

Siis oi!

Nuo parvekkeet... Ihan Pariisin näköinen tämä Pariisi.

Punaiset kukat ihanasti jokaisen parvekkeen kukkalaatikossa.

Hei, Jean-Marc, hauska nähdä.

Kuinka monta poskisuudelmaa annetaan?

Jean-Marc ei osannut pelätä, kun vastasi puhelimeen.

Ihan vaan kahdeksi yöksi...

Ei olla tavattu koskaan, mutta sukulaisia...

Tervetuloa!

Kiitos. -Ole hyvä. (Naurua.)

Seuratkaa minua.

Hei! Samppa. Hauska tavata. - Hauska tavata.

Hei, olen Jenni. Hauska tavata. - Hei, kaikki!

Hei! - Voimmeko tulla sisään?

Täällä on niin kaunista. Sama tyyli kuin...

Samppa, oletko inspiroitunut tästä paikasta? - Olen.

Detaljointi muistuttaa meidän kotiamme.

Aikamoinen juonenkäänne, pakko myöntää.

Sergeyn ex-kumppani on luvannut majapaikan kahdeksi yöksi, -

ja jälleennäkeminen jännittää Sergeytä.

Ensin helpotuin säästösyistä, -

mutta sitten alkoi ahdistaa, kun pitäisi nähdä ihminen, joka on -

ollut mun kanssa suhteessa ja satuttanut minua.

Meidän ero oli aika riitaisa.

Ongelma on se, että summeri on tuolla sisällä.

Ei tajuttu innoissamme kysyä ovikoodia.

Ei se mitään. Pyydetään joltain puhelin lainaksi... -Hei nyt!

Oi anteeksi ja kiitos paljon!

Menikö se auki?

Päivää! Me täällä!

Voi hyvänen aika, mitä kuuluu? - Tervetuloa takaisin!

Kiitos!

Mitä kuuluu? - Tämä on kiva asunto.

Täällä on Napoleon. - Voi hyvä luoja!

Siis ihan...

Tuo on kaunis. Mistä ostit sen?

(Sini:) Oli ihanaa, että hän ylipäänsä vastasi puhelimeen.

Hän toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi.

Tiedän, että Sergeytä pelotti. Kyllä muakin jännitti, -

olisiko hän nyreänä siitä, että tulemme toisen kotiin.

Mielettömät voimat!

Hän otti meidät niin lämpimästi vastaan.

Mulle tuli tosi hyvä mieli siitä.

Uskon, että Sergeylle myös, koska hän jännitti reaktiota.

Olemme niin iloisia, että vastasit puhelimeen.

Se oli melkein kuin Jumala olisi vastannut meille.

Myös Vivin ja Ellan kotimajoitus on mieluisa yllätys.

Tervetuloa! - Kiitos.

Kiitos paljon, että saimme tulla. Tämä on ihanaa.

Olemme matkalla Le Havreen.

Ai noinko se lausutaan?

Se on ihan tavallinen.

Koko Le Havren kaupunki tuhottiin sodassa.

Kaupunki ei ole kovin kaunis, eikä siellä ole säilynyt mitään vanhaa.

Onko tuo Mona Lisa?

Kuin hotellissa olisi.

Mä en kestä tätä. Tämä on söpöintä ikinä.

(Lasin kilahdus.) Kippis!

Ilta on laskeutumassa Pariisiin, -

ja Joonas ja Eemeli etsivät reittiä ilmaiseen majoitukseensa.

Meidän pitäisi päästä lentokentälle eikä meillä ole puhelinta.

Tulkaa mukaani. - Tarvitsemme ensin liput.

(Joonas:) Meillä on liput ja kaveri, joka auttaa. Lähdetään hotellille.

Porukkaa on kuin Pariisin metrossa.

Näyttää ihan liikemiesten paratiisilta.

Me ja muut kryptotyypit täällä nukutaan -

ennen kuin lähdetään seuraaville mestoille.

Olisiko siellä joku yökerhokin?

Voi luoja!

Ollaan Ellan ja Vivin taivaassa. On ruokaa, viiniä, ihania ihmisiä...

Me juuri tänään puhuttiin viinistä ja leikkeleistä.

Ei valittamista. (Lasin kilahdus.)

Lähden täältä huomenna ihan paisuneena.

En ole syönyt näin hyvin kahteen viikkoon.

(Naurun kätkätystä.)

Mitä täällä tapahtuu? -Bon jour, madame!

(Naureskelua.)

Kukaan ei nähnyt. Esittele sun asu.

Vau! -Maassa maan tavalla. (Naurua.)

Missä maassa sä olet? Toi on upea.

Onko sulla samppanja loppu? -On valitettavasti.

Sehän me korjataan. -On dokkaria ja samppista.

Voisiko pariisilainen viikonloppu olla yhtään parempi? -Äläpä!

Nyt mä teen huone-esittelyn. Tässä on meidän pikkuinen sänky.

Maksimissaan 140 senttiä.

Reissun pienin sänky. -Ja yksi peitto.

(Jarkko:) On telkkari, taidetta, peilejä kivasti.

Työpiste. Ja mikä parasta: ranskalainen parveke.

(Laura:) Ja katsokaa, mikä upea kirkko. -Mikä näkymä.

Hyvää yötä! -Pariisin kattojen ylle! Olipa ahdistava heitto.

Nyt nukkumaan. Huomenna jatkuu.

Matka jatkuu.

Like James Brown. Hah, hoh! Hyvin.

(Saga:) Oli sen arvoista, että tultiin tänne.

Tämä on ollut yksi kivoimmista kaupungeista ellei jopa kivoin.

(Antti:) Matka jatkuu junalla Pariisiin ja toiselle juna-asemalle.

Sieltä jatkamme Roueniin. Se on suunnitelma. Katsotaan, miten käy.

Voi vitsi! Katso, miten upea.

Myös Pariisissa on herätty uuteen päivään, jos on nukuttukaan.

Ensimmäinen yö Pariisissa takana. Minä nukuin, Sergey ei.

Jonkun täytyy pitää yökerhot auki.

(Sini:) Nyt me lähdetään ikkunashoppailemaan, -

koska ei ole rahaa shoppailla oikeasti. Oi, mikä aurinko!

Terve, aurinko!

Olet ollut niin kiltti ja teit vielä ihanan aamiaisenkin.

Kun me eilen sanottiin, että Vivi rakastaa... -Pain au chocolat.

Kun kerrottiin se, he oli käyneet aamulla hakemassa sellaiset.

Aito ranskalainen.

Hei hei ja hyvää matkaa. - Kiitos.

Ehkä tapaamme joku päivä Helsingissä.

Hakikohan se tuosta ne meidän... -Haki varmaan. Haki ihan saleen.

Samppa ja Jenni ovat romanttisella kaupunkikierroksella -

siitäkin huolimatta, että Pariisi on näyttänyt huonojakin puoliaan.

Kiva olla Pariisissa, mutta Jennillä on vähän suruja.

Harmittaa tosi paljon. Eilen kun lähdetiin rautatieasemalta, -

mun mummin perintöverkkatakki -

ilmeisesti pöllittiin. Joku ehkä luuli, että taskussa olisi jotain.

Se takki oli mummin päällä aina kesäisin.

Nyt se on ollut mun päällä. Se on ollut siitä lähtien, kun -

mummi on laitettu tuhkaksi, mun käytössä.

Niin osa mummia on säilynyt mukana, -

kun mulla on mummilta perittyjä vaatteita.

Ei sillä rahallista arvoa ollut mutta tunnearvoa sitäkin enemmän.

Ajatellaan, että se pääsi maailman muodikkaimpaan paikkaan.

Se sai jatkoaikaa siellä -

ja on toivottavasti jonkun tyylikkään päällä.

Hauska supermoderni kuutio, -

jonka takana oleva hotelli jatkuu kuin kuutiota ei olisi.

Syntyy jännä illuusio.

Joonas ja Eemeli pakenevat ruuhkia etelämmäs Roueniin, -

vaikka he ovatkin alkaneet päästä Pariisin tunnelmaan.

(Joonas:) Meillä on junaliput Roueniin, jossa -

olisi mahdollisuus työskennellä. -Juustotyöpaikka innostaa kovasti.

Tykkään juustoista, joten tämä on -

mun hommia. Toivottavasti saa ottaa juustona palkan.

(Eemeli:) Onko ennakkoluulot Pariisista -

muuttuneet suuntaan tai toiseen?

Tämä näyttää ihan nätiltä. Täällä on suht rauhallista ja kaunista.

Ja varmaan maistuu hyvälle, kun pääsee kohta herkuttelemaan.

Metro oli aika kaaosta paitsi tänään oli ok.

Ollaan kuitenkin töihin menossa.

Kai Ranskassa voi töihin mennä, vaikka on viiniä ottanut.

Pohjia... -Varsinkin jos juustonleikkaajaksi menee.

Tuo kirkko meidän ikkunassa oli aivan upea.

Saatiin hauska idea, että otetaan huonoja turistikuvia kaupungilta.

Siihen Pariisi sopii, koska täällä on -

tosi paljon tunnettuja nähtävyyksiä. Tulee hauska päivä.

Uskon, että saadaan itsemme viihtymään täällä erittäin hyvin.

(Jarkko:) Ei lähelläkään. Ei edes kirkkoa. -Just näin.

(Naurua.)

Laura on hyvä aisapari tähän seikkailuun, koska -

ensinnäkin Laura on hauska.

Laura on positiivinen muttei toksisella tavalla.

Meillä on tosi hyvä keskusteluyhteys.

Laura on hyvä sanoittamaan tunteitaan ja ajatuksiaan.

Musta tuntuu, että ollaan kumpikin aika analyyttisiä ja -

ehkä "herkkä" on oikea sana sille. -Täysin oikea sana.

(Laura:) Me tunnetaan paljon ja me saatetaan -

aistia ympärillä olevaa maailmaa, ihmisiä ja fiiliksiä.

(Jarkko:) Väkisin puskeminen ja iloiseksi pakottaminen -

ei jeesaa ketään. -Sekä itku että nauru saavat tulla.

Antti ja Pariisista haaveillut Saga ovat vihdoin päässeet perille.

Eri asemalta lähtevään Rouenin junaan on kaksi tuntia aikaa.

(Antti:) Ihana ilmapiiri.

Oh my god! Katso, ollaan ihan keskustassa.

Olisi kiva nähdä karttaa. -Luulin, että tiesit, mihin suuntaan...

Suunta on tuo, mutta en tiedä, kuinka pitkä matka on.

Otetaan taksi, jos tarvitsee.

Mä ottaisin taksin, koska matka ei ole pitkä.

Vaikuttaa monimutkaiselta.

Iso kaupunki. Kyllä se löytyy. Pitää vain hetki miettiä ja katsella.

Kun lokalisoituu ensin, näkee, missä on.

Yllättävää oli, kuinka hankalaa on nykyään matkustaa -

tai saada tietoa ilman kännyköitä ja tietokoneita.

Ennen asemat oli täynnä pisteitä, joista sai karttoja.

Nyt ei ole mitään.

Tai jos on, ne ovat QR-koodin takana.

Jaaha. Nyt meni mielenkiintoiseksi.

Jos tätä vauhtia edetään, ei ehditä junaan. Kyllä tämä tästä nopeutuu.

Yhtäkkiä huomaakin, että alkaa hahmotuskyky pikku hiljaa -

surkastumaan, koska sille ei ole käyttöä.

Tämä oli opettavaista. Kännykkä jää himaan entistäkin useammin.

Järkyttävän vaikeaa äkkiä yrittää säätää, miten tuo kuvio toimii.

Mistä ostetaan lippu ja muuta.

Montako minuuttia kestää? - 15.

Tässä on juna-asema, ja nyt on tunti aikaa.

Kaunis puisto ja aurinko paistaa täydeltä taivaalta.

Tämä on sitä, mitä voisi toivoa.

Pudottelemme sitruunapisaroita lohen päälle.

(Saga:) Voi ei, nyt tuli koira!

Sinne meni pulut.

(Sergey:) Ikkunaostoksille... (Sini naurahtaa.)

Otetaanko? -Otetaan.

Musiikkiuran jättänyt Sini satsaa nyt toiseen intohimoon -

muotiin. Hän on lanseerannut vaatemalliston.

Nyt hän on muodin mekassa, Pariisissa.

(Sergey:) Ihanat värit. Itseruskettavaa on käytetty.

(Sini:) Meidän taivas.

Bon jour, Miu Miu! Bon jour, Fendi! (Naureskelua.)

Pitäisikö ostaa yksi laukku puokkiin loppurahoilla? -Ja jäädä tänne.

"Sori, Ernest, me jäätiin tänne."

Muoti on aina ollut lähellä sydäntä. Olen pienestä Jokelasta kotoisin, -

eikä siellä oikein ollut vaatekauppoja.

Katselin lapsena Music televisionia ja aloin tehdä vaatteita -

nähtyäni erilaisia upeita luomuksia televisiosta.

Niitä kopioimalla opettelin itse ompelemaan.

Katso tuota takkia! Oh my god...

Sun pitää tehdä tuollainen. -Ajattelin tehdä mustan.

Ostan Etolasta vaahtomuovia ja laitan ne olkapäille.

Ne tekee jäätävän ison...

Mulla ei ole koulutaustaa vaatteiden tekemiseen, -

mutta mun äiti on aina ommellut. Olen hänen kauttaan -

oppinut. Äiti ompeli barbeillekin vaatteita.

Olen oppinut arvostamaan sitä työtä, jota hän mun eteen teki.

Ärsyttävää, kun...

Jotenkin kun... Hänkin aina painoi 12-tuntista työpäivää -

ja ompeli mulle sen jälkeen -

jotain Barbien mekkoja. Olen ikuisesti kiitollinen kaikesta, -

mitä hän on mun eteen tehnyt. Nyt saan niiden oppien avulla -

luoda omaa taidetta. Arvostan sitä suunnattoman paljon.

Race Across The World -luksusversio.

Budjetti: sata tonnia. Meillä menisi sekin.

Se menisi nopeasti. Täällä varsinkin.

Samppa ja Jenni löysivät kohteen, joka herättää muistoja.

Tuossa. Mä löysin sen. Se on tätä reunaa.

Etkö sä ollut jossain näytelmässä? -Lukiossa näyttelin Jim Morrisonia.

Repliikit oli muun muassa:

Olen liskokuningas, voin tehdä mitä vain.

Tietysti sen takia, koska Samppa on niin kuuma.

Oli nahkahousut ja kaikki. Ihana lainehtiva, ruskea tukka. -Ooh...

(Jenni:) Siellä se on. Aitojen takia ei pääse lähemmäs.

Jotenkin inspiroi nämä hautakioskit. Jos jonain päivänä itse -

saisi mausoleumin. Jotain arkista ja korutonta. Ehkä jotain -

tämän tyyppistä meikäläiselle. Laita korvan taakse.

Ja sitten laitat käden ikään kuin... Joo.

(Jarkko:) Eikö ole hyvä, että se peittää naaman?

Ota säkin musta.

Otitko sä monta? -Yhden.

Aina räpsitään monta. -Aha.

Noin, joo.

(Naurua.)

(Jarkko:) Toi on hyvä.

Joonas ja Eemeli menevät junalla työpaikalleen Roueniin.

Kiitos vaivannäöstäsi. Tässä on sinulle suomalaista suklaata.

Le Havre ei ole Rouenista kovin kaukana. Luotan siihen, että -

sinne menee useitakin välineitä.

Antti ja Saga seuraavat heti perässä.

(Saga:) Mulla on 55. Ollaan vähän myöhässä.

Ajallaan tämä lähti. En tiedä, mikä siinä on.

Siellä on edessä varmaan joku semmoinen...

Olitko hereillä? -Nukuin.

Ollaanko taas pysähdyksissä? -En tiedä.

Toivottavasti... Okei. Ei tietoa, kuinka monta tuntia menee.

Ainakin tästä katsottuna näyttää, että ollaan keskellä ei-mitään.

Pääseekö tästä edes bussi hakemaan?

Lähimmälle tielle voi olla 5 tai 10 kilometriä.

Lähdetään sitten. Tassua toisen eteen.

Tuohon kahvi ja croissant!

Oletko ikinä elämässäsi kaivannut haitarimusiikkia?

En minäkään, mutta tähän sopisi kyllä. -Totta. Kippis ja kippis.

Tämä meni vähän eri lailla kuin ajattelin.

Täällä ollaan tällaisessa kilpailussa ja verkkareissa.

Saan silti olla täällä rakkaan kanssa.

Kyllä tänne tietysti voi sinkkunakin tulla.

Pariisihan on rakkauden kaupunki. Täältä rakkauden voi löytää.

(Jenni:) Olin pitkäaikaissinkku tosi kauan.

Piti etsiä kauan, ja olin jo valmis luovuttamaan.

Ajattelin, etten löytäisi niin omalta tuntuvaa tyyppiä kuin Samppa.

Jaha, niin. Oltiinko me menossa jonnekin?

Jennihän tuli elämään pyytämättä ja yllättäin.

En ollut sellaisessa elämäntilanteessa, -

että olisin hirveästi etsinyt mitään. Lapset ovat kasvaneet -

aikuisiksi ja muuttaneet pois. Nuorimmainen on lukiossa.

Yhtäkkiä tuleekin tyyppi, joka vie jalat alta. Sanoisin, että -

susta on tullut sellainen luottokumppani tai pari -

maailman ihmettelemiseen.

(Jenni:) Kaksi ystävää yhytti meidät sokkotreffeille.

Sitten siinä tapahtui semmoinen -

nopea... -Ihanan vanhanaikainen tapa tavata.

(Samppa:) Uskon, että vanha viisaus siitä, että -

jos haluaa varmistua kumppanista, pitää lähteä yhdessä reissuun, -

pitää varmaan paikkaansa.

Sini ja Sergey pääsevät päivän huipennukseksi -

työskentelemään Sinin unelmien työpaikkaan kukkakauppaan.

Näinkö? - Kyllä.

Eli puolivälistä? - Kyllä.

(Sini:) Tuleeko kaunis? -Tulee.

Voitte asetella kukan siihen, mihin itse haluatte.

(Sini:) Tämä vähän roikkuu.

Olen pääosin elänyt elämääni sinkkuna, -

ja tykkään olla tosi paljon yksin.

Mutta mitä vanhempi on, sitä enemmän -

sinkkuus alkaa ehkä pelottaa. Tulee mieleen, että -

löydänkö enää ikinä ketään. Olenko ikuisesti yksin?

Mitä enemmän tulee kokemusta elämästä ja vuosia, -

sitä enemmän osaa kunnioittaa itseään.

Sitä tulee nirsommaksi muiden ihmisten suhteen.

Me teimme vauvan! Kukkavauvan.

Moni omanikäinen on jo naimisissa ja tehnyt lapsia.

En ole kumpaakaan vielä kokenut.

Kyllä se välillä vähän pelottaa, -

että elänkö ehkä jotenkin eri tavalla, -

mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että -

vaikka juna niin sanotusti menisi, -

niin sitten luon oman näköisen elämän.

Jos siihen ei kuulu lapsia, sitten se on niin.

(Sini ja Sergey hyräilevät valssisävelmää.)

Matka jatkuu. Kiitos!

No niin. Ihmeitä tapahtuu.

Just ehdin sanoa, että en usko, että juna enää korjaantuu.

Että mennään toiseen junaan tai muuta. Ihmeitä tapahtuu.

Heti lähdettiin. -Mun filosofia on se, että kannattaa manata.

Todistetaan, että olen väärässä.

Onneksi ei jääty. Päästiin liikkumaan ainakin jollakin lailla.

Vähän kuitenkin laskeskelin, -

että kun vauhti on noin 25 kilometriä tunnissa -

ollut viimeisen vartin, -

niin matka kestää vielä neljä tuntia tällä vauhdilla.

(Rocbabilly-musiikkia.)

Yritä kurotella.

Etapin loppukirin häämöttäessä Vivi ja Ella ovat ongelmissa -

etsiessään jatkoyhteyksiä eteenpäin Pariisista.

No kun mentiin bussiasemalle, -

niin mikään ei mennyt niin kuin oltiin ajateltu.

Ei ole oikein vaihtoehtoja. -Niin. Joo.

Ei päästä nyt sinne Roueniin. Oli yksi paikka.

Ja meitähän on kaksi. Sehän ei sitten toimi.

(Vivi:) Moikka. Moi moi.

Se kysyi, miten sanotaan "moikka" suomeksi. Kun sanoin, -

hän luuli, että sanoin "wake up". Ei, vaan "moikka"!

Seuraava bussi oli täynnä. Me tiedetään, mistä tämä johtuu.

Kun mentiin aamulla kirkolle, siellä olisi alkanut synninpäästöt.

Me ei jääty odottamaan, joten syntejä ei päästetty ulos.

Nyt Herra rankaisee meitä ylhäältä.

Todella hyvä pointti. Herra sanoi: "Bussi täyteen."

Täyttyi. Ja Ella ja Vivi jäi Pariisiin.

Kumpi on halvempi? - Otamme halvemman.

Tehdään ludetarkastus.

Mieti, kun yöllä herätään siihen, kun...

Meidän suunnitelmat meni nyt plörinäksi.

24 tuntia sitten meidän pariisilainen ilta näytti siltä, -

että syötiin juhla-ateriaa... -Oliiveita, leikkeleitä.

(Ella naureskelee.) Hummusta, leipätikkuja, leipää...

Nyt meillä on yksi karkkipussi, mikä me jaetaan.

Ei voi mitään. Täällä on kallista. -Ihan sairaan kallista.

Meillä ei ole rahaa eikä ruokaa. Eikä voimia! Aaaa.....

(Sergey:) Eihän tämä vaan ole eri asema?

Hitto...

Mennäänkö oikealle vielä tästä? Pieni hämäysliike.

(Laura:) On aika kova ikävä kotiin.

Onko kaikki muut keksineet jotain, mitä me ei olla keksitty? -On.

No niin...