Original subtitles

TAPAHTUNUT AIEMMIN...

Olen nähnyt paljon verta.

Mitä aiot tehdä asialle?

Tapan kenraalin ja sinä autat.

Voi ei.

Emme tarvitse teitä! Emme halua teitä!

Ei! Jumalat ovat kuolleet.

Kuningatar Antedia! Syöttäkää hänet sioille! Kuka antaa kolme hopearahaa?

Tulee päivä, kun kutsun sinua.

Katsokaa!

-Tästä eteenpäin olet Kwunt. -Loistavaa.

Tulin tekemään tarjouksen.

-Vastineeksi mistä? -Tytöstä.

Lokka on vihainen.

-Missä hän on? -Se vie aikaa!

Meillä ei ole aikaa.

Käykäämme juhla-aterialle.

Kerro, lapsi. Miksi todella tulit tänne?

Vitut jumalista!

Noin.

Noin.

Ja noin.

Joko pyydät anteeksi?

Et voi olla siellä koko vuotta. Kuolet sinne.

Ja saat kaiken mahdollisen!

Tiedän, että hän on paskiainen.

He kaikki ovat, mutta pyydä vain anteeksi.

Majesteetti.

Olin kalkkikaivoksilla aamulla. Näin jotain.

-Mitä? -Jotain kummallista.

-Miten kummallista? -Erittäin.

Mitä näit?

Lohikäärmeen.

-Kuinka suuren? -Älä yllytä häntä.

-Se oli hevonen. -Joka syöksi tulta?

Hyvä on. Kuvaile tapahtumat sana sanalta.

15 metriä pitkä, salvianvihreät kyljet.

Keltaiset siivet, joissa oli violetit suonet. Kynnet kuin jääpuikot.

Se kääntyi minun puoleeni ja avasi suomuisen kitansa.

Se syöksi oranssin tulipallon, joka oli heinähaasian kokoinen.

Ei se ole hevonen.

Onko jokin hauskaa?

Hei, sinä! Mikä naurattaa?

-Mikä on hauskaa, narttu? -Ei mikään ole hauskaa.

Haluatko takaisin kaivoon? No? Haluatko?

En, sir.

-En kuule! -En, herra.

-Kovemmin! -En, herra!

-Viisi hopearahaa? -Kolme kertaa liian paljon.

Ei osaa siivota, väittää vastaan.

Tässä. Mene markkinoille.

Osta sika ja syötä hänet sille.

-Sitten syödään sika. -Sopii.

Minä lupaan, herra. En väitä enää vastaan.

Ennen kuin unohdan.

-Mikä tuo on? -Lumikoita. Löysin joelta.

-Tapanko ne? -Älä.

Opeta ne tanssimaan rivissä.

Olen lumikko! Olen lumikko!

Olen lumikko! Olen lumikko!

Muhennos pierettää.

-Mitä sanoit? -En mitään.

Varo sanojasi, veli. Varo sanojasi.

Olet oikeassa, äiti. Hän on nirso paskiainen.

Sinä. Noita.

-Olen Blain. Olen kenraalin tuttava. -En ymmärrä, mitä se tarkoittaa.

Rouva. Noita.

Kerro tytöstä.

Nimesi on kirjoitettu tänne.

-Nimesi on... -Vitut jumalista.

Miten hän voi?

Kuume on noussut.

-Meidän pitää puhua. -Mistä?

Vaikka odottamaton saapumisesi ilahduttaakin-

-ja tiedän syyt pitkään matkaan.

Syyt? On vain yksi syy tulooni.

Olen tämän legioonan kenraali.

Legioonalla on omat sääntönsä-

-ja ratkaisevasti omat jumalansa!

-Eli? -Eli et voi vain tulla tänne...

...ja syödä avustajaani!

Avustajasi oli murhauttamassa sinut.

Tiedän! Tiesin sen ennen häntä.

En ole eilisen teeren poika. En ryöminyt kiven alta.

Olen Aulus Plautius, helvetti!

Missä hän on?

20 kuukautta on mennyt, etkä tiedä!

Se on Aulus Plautius!

Tyhjä haarniska!

Esittäjä, vätystelijä, saamaton!

Turhamainen, keimaileva, pettymyksen tuottava, vetelä epäonnistuja!

Tytöllä oli sisko, Islene. Hän kuoli valloituksessa.

Noita sanoo, että jos sisko pyytää häneltä jotain...

-...hän tekee sen. -Entä sitten?

Haluan, että menet puhumaan hänelle.

Hän on kuollut.

Aivan niin. Pieni yksityiskohta, jota et kertonut.

Käyt heidän kuolleidensa luona.

Helvetin suurisuinen noita.

Hän sanoi vieneensä sinut sinne. Et maininnut sitä.

Mitä muuta et kerro?

-Mitä aiot tehdä? -Älä huoli siitä.

Kerro.

Tiedät, että rakastan sinua. Aliarvioit minua omalla riskilläsi.

Älähän nyt.

Hyvä on. Menen tuonelaan sisaren puheille.

Jos me teemme työtä yhdessä, meillä on oltava sääntöjä.

-Antaa tulla. -Yksi!

-Et syö ketään ilman lupaani. -Sovittu.

Kaksi. Emme pidä salaisuuksia.

Minä kerron, mitä tiedän. Sinä teet samoin.

-Sovittu. -Kolme!

Tämä mulkku. Hankkiudu eroon hänestä.

Puhun vaimoni kanssa yksin.

-Blain on neuvonantajani. -Hän on vätys.

-Lokka rakastaa häntä. -Hän on kusipää.

-Blain kulta. -Papitar?

Painu helvettiin hetkeksi.

Papitar.

Et ollut viime yönä noin tarkka.

Missä olinkaan?

-Neljä. -Neljä!

-Kelttikuningatar. -Huorasiko?

-Voimavara. -Hänellä sitä on.

Amena on arvokas ja haluan pitää hänet sellaisena.

-Saanko naida häntä? Hän on hauska. -Annetaan sen olla nyt.

Anna hänen olla. Et puhu-

-etkä anna lelupoikasikaan puhua hänelle. Onko selvä.

Et ollut näin kireä Roomassa.

Rentoudu vain.

Olen täällä vain yhdestä syystä.

En hukkaa aikani paikallisiin-

-ja rääsyläisiin, jotka eivät ymmärrä, missä paskassa ovat.

Sitä paitsi Lokan jano lihan sakramentille-

-on tyydytetty.

Toistaiseksi.

Hän tietää sinusta.

-Mitä sanoit? -Älä nyt. Olet terävä.

-Et kuitenkaan niin terävä. -Mitä vihjailet?

Vihjailen, niinkö? Olipa se suuri sana.

Minä vihjailen, että olipa suunnitelmasi mikä vain-

-ja mitä hihassasi onkaan, se kaipaa työtä.

Oikeasti, käytä koko päätäsi.

Kaikkea ovelan ämmän nerokkuuttasi.

Keksi jotain hiukan älykkäämpää ja nerokkaampaa.

Tee se nopeasti, koska mies voi uskoa tämän kaiken.-

-mutta vaimo ei.

Kiva peppu.

Kuollut peppu. Namipeppu.

Janottaako?

Et ole ollut oikeasti kuningatar, vai olitko?

Tarkoitatko, että oliko minulla aarteita?

Valtaistuin? Uskollisia alamaisia? Joskus aikanaan.

En usko sinua.

Nykyään en usko itsekään.

Olitko naimisissa?

Mitä hänelle tapahtui?

Hän kuoli taistelussa.

Jos menisit uudelleen naimisiin, olisiko miehesi kuningas?

Olisi todellakin?

Olisiko hänellä oma hevonen?

Hänellä olisi sata hevosta-

-laivoja, kultaa.

Hän ei söisi lumikkomuhennosta.

-Hän söisi joutsenta. -Joutsenta?

Kaikilla höysteillä.

On paras nukkua.

-Hyvää yötä, Rook. -Hyvää yötä.

Yötä, äiti.

Katsokaa!

Mitä sanot? Selviääkö hän?

Sanon vain, että haava on syvä.

Kuuntele, Kwunt. Meillä on ennustus.

Jos tietäisit ennustuksesta mitään-

-tietäisit, ettei Veran kuole!

Veran elää, vielä...

Mitä... Antaa olla. En aio edes yrittää.

Sanooko ennustus, että valittu nousee ja viiltää Veranin kurkun?

Ja sitten häipyy ties minne?

Vaihdan rintakorun kenkiin.

-Haluan kolikoita. -Ei minulla ole.

Mene ulos sitten! Mene! Hienohelma!

Minkä kupin alla muna on? Oletko varma.

Olen pahoillani. Hävisit taas.

Haluaako joku kokeilla?

Hankitaanpa rahaa.

Entten tentten teelika mentten.

Hissun kissun vaapula vissun.

Eelin keelin klot.

Sadanpäämies Widicus!

Hei.

-Huomio! -Kenraali.

Saapumisestamme lähtien olet osoittanut rohkeutta ja oveluutta.

Onnittelut. Olet uusi prefektini.

Mitä Vitusille tapahtui?

Hänet kutsuttiin takaisin Roomaan hyvin pikaisesti.

Olenko prefekti?

Niin. Näet vaivaa. Se kannattaa.

-Kuolen yhdeksännen kunniaksi! -Niin.

En epäile sitä.

Pitäkää silmällä, minkä kupin alla muna on.

-Minkä... -Minulle riittää.

Kiitos paljon. Kovemmin!

Minulla on vielä yksi temppu teille.

Tarvitsen vapaehtoisen.

Tulkaa. Näytät hauskanpitäjältä. Kuka on seikkailija?

Joku... Hei.

Aplodit ystävälleni!

Minulla on sinulle yllätys!

-Oletko tavannut ystäväni? -Mitä?

Katso hyvin tarkkaan.

Aivan, katso tarkkaan.

Noin. Eikö hän olekin kaunein näkemäsi neito?

Kyllä on.

Sinulla on onnea. Hän etsii miestä itselleen.

Oletko kunniallinen sulhanen, sir?

Kyllä minä olen!

Tahdotko tämän kanan vaimoksesi?

Tahdon!

Se riittää. Kiitos, hyvät naiset ja herrat.

Loistavaa, Kiitos paljon. Kiitos.

Tässä.

En ole nälkäinen.

Syytät itseäsi.

Enhän.

Kaikki muut syyttävät. Minun ei tarvitse.

He hoitavat asian.

He unohtavat, että kun he piileksivät ja vääntelevät käsiään-

-ja tanssivat ja panevat, minä tein töitä.

Otin pienen, typerän tytönhuitukan ja tein hänestä...

Se on totta. Kukaan ei käyttänyt aikaa häneen.

He voivat sanoa mitä haluavat, mutta vain sinä tunnet hänet.

Tunnet hänen sydämensä.

Kerro minulle.

Onko hän jättänyt meidät?

Tarvitsemmeko uuden merkin?

-Minne menet? -Mäyrämetsälle.

-Tuo meille kärppä. -Hanki se itse.

Majesteetti.

Pysy siinä.

Hei, neiti.

Rahat esityksestäsi ovat minun.

Enpä usko.

-Anna rahat minulle! -Ne ovat hänen. Hän ansaitsi ne.

Painu helvettiin.

Aivan niin.

Käänny ja kävele pois, molempien kivestesi kanssa.

Näyttää siltä, ettei minua tarvita.

Siltä näyttää.

No niin. Hyvästi.

-Oletko nälkäinen? -En erityisemmin.

Tule. Minulla oli hyvä päivä.

Minulla oli paska päivä.

-Onko tuo viiniä? -Paskaa sekin.

Vaihdan koiven paskaan viiniin, mutta saat kyniä loput.

Sinä siis tarvitset apuani.

Älä liioittele.

-Se on kuupuu. -Mikä kuu?

Kuupuu.

Ne tulevat esiin öisin ja vain yhdessä kuussa vuodessa.

Lisää se lumikkopataan ja se maistuu parhaalta joutsenelta.

Joka sopisi kuninkaalle?

Niitä on metsässä. Tarvitsen kaksi tusinaa.

Ei, en voi.

Brock haluaa, että lumikkopata tehdään kuten äiti tekee.

Luota minuun. Hän pitää siitä. Äiti myös.

Kuningasko?

Jolla on sata hevosta.

-Mistä olet kotoisin? -Minäkö? Kaikkialta.

-Mitä sinä teet? -Mitä vain.

Olen muusikko, puuseppä, sotilas, kerjäläinen-

-suolatilallinen, palomies...

-Olet ollut suolatilallinen? -Monia kuukausia sitten.

Ja voin sanoa, että se se on paska työ.

Isä oli suolatilallinen.

Oliko? Hän oli varmasti parempi mies kuin minä.

Tai täysi typerys. Minä en pystynyt siihen.

Se on kovaa työtä.

Tekeekö hän sitä yhä?

En tiedä.

Minä olen Lucius.

Cait.

Sitten äiti kuoli.

Me muutimme länteen setäni luokse.

Hän muistutti sinua. Hän oli tehnyt kaikenlaista.

-Muinainen. -Aivan. Raihnainen.

Hän osasi loitsia.

Hän näytti minulle hienoja asioita. Hämmästyttäviä.

Sitten tuli hyökkäys.

Olen paennut siitä asti.

Sitten sinä tulit ja keskeytit sen. Loppu.

Kuule, kun kiertää maailmaa ja näkee yhtä paljon kuin minä-

-siinä oppii paljon.

Esimerkiksi sitä oppii huomaamaan valheet.

Ja voin sanoa, että joka sana, jonka kerroit minulle-

-paitsi sen, että kasvoit suolatilalla ja kerroit nimesi-

-on sataprosenttista, kuparipohjaista paskaa.

Sinun ei tarvitse kertoa, ellet halua.

Useimpien ihmisten elämät ovat vain tarinoita.

-Minun täytyy työstää sitä. -Sinulla on aikaa.

-Sinulla ei. -Haista huilu.

Ei se minua haittaa. Pidän hyvistä tarinoista.

Tässä olisi hyvä peli.

Minä kerron sinulle tarinan.

Sinun täytyy sanoa, onko se totta vai valhetta.

-Sopiiko? -Sopii.

Kerroin sinulle, että yksi ammateistani oli sotilas.

Minä olinkin sotilas.

Rooman sotilas.

Liityin legioonaan poikasena. Kiersin kaikkialla.

Eräänä päivänä vartioimme temppeliä Jerusalemissa.

Keräsimme kokoon muutamia rettelöitsijöitä. Messiaita.

Heitä kasvaa siellä kuin viljaa.

Sääntö oli, että heidät ristiinnaulitaan pariksi päiväksi-

-koska he eivät ole erityisiä

Yksi oli ollut siellä koko päivän. Aurinko kuumensi hänen aivojaan.

Komentajani käski lopettaa hänen kärsimyksensä.

Tehdä hänelle palveluksen.

Minä tein sen.

Otin keihään-

-ja työnsin sen hänen sydämeensä.

Minusta tuntui, kuin minä olisin saanut keihäästä.

Seisoin siinä keihästä pidellen-

-ja hetken ajan sydämeni tukehtui vereensä.

Minä katsoin häntä. Hän hehkui.

Näin vain valoa.

Minä nauroin asialle.

Kännäsin kolme päivää.

Sitten kävelin torin halki-

-ja näin tappamani miehen.

Hän katsoi minuun.

Hän tiesi, kuka olen.

Minäkin tiedän, kuka sinä olet.

Se olit sinä!

-Sinä teit sen. -Cait, kuuntele.

-Menin kotiisi. Tapasin isäsi. -Ei.

-Ei. Ei. -Hän kertoi sinusta.

Sisaresi nimi oli Islene.

Ei. Olen helvetinmoinen idiootti.

Tiedän, kuka sinä olet.

Sinun täytyy kuunnella hyvin tarkasti.

Minulla on jotain hyvin, hyvin tärkeää sinulle.

-Mene pois! -Cait.

Et pääse tätä pakoon! Kukaan meistä ei pääse!

Cait! Cait!

Helvetti!

-Iltaa, majesteetti. -Hyvää iltaa.

-Olen Widicus, uusi prefekti. -Entä sitten?

Tulen Vitusin tilalle. Hänen piti lähteä Roomaan.

Kuulin siitä.

Kenraali on pyytänyt sinua hänen tiloihinsa.

Anteeksi.

Jätän sinut voimavarasi seuraan.

Hyvää iltaa, majesteetti.

Hyvää iltaa.

Siinähän sinä olet.

Otatko juotavaa?

Ajattelin, että voimme keskustella siitä taannoisesta illasta.

-Ei sinun tarvitse sanoa mitään. -Mitä?

Minä pidin siitä.

-Mitä? -Joka minuutista.

-Todellako? -Haluan tietää kaiken herrastasi.

Haluan tietää kaiken.

Palasin torilta ja näin jotain outoa.

-Mitä niin? -Roomalaisen.

-Roomalaisen? -Ei se ollut roomalainen.

-Oli se. -Ei ollut. Se oli puu.

Sillä oli miekka ja kilpi. Ja lehtiä ja oksia.

Täällä ei ole roomalaisia.

-On se nyt. -Onko se hyvää?

Näin sen omin silmin.

-Ja kuusi mukia siideriä. -Roomalaisenko?

-Me puhumme. Turpa kiinni. -Anteeksi, veli.

Hetkinen.

-Mitä tämä on? -Ne ovat kuupuita!

-Mitä? -Kuupuita.

Lumikkopata maistuu joutsenelle.

Mitä helvettiä selität?

Sopii kuninkaalle, jolla on sata hevosta.

-Mistä löysit näitä? -Metsästä.

Me teemme lumikkopataa äidin tavalla.

Aina samalla tavalla. Miksi panet...

Mitä tapahtuu?

-En tunne jalkojani. -Iholla ryömii hiiriä.

Kusen alleni.

Mitä olet tehnyt?

Kerron teille tarinan.

Olipa kerran pieni prinsessa-

-jolla oli vanha setä, jota hän ei voinut sietää.

Hän pakeni metsään-

-ja tapasi siellä noidan.

Hän kertoi noidalle tarinan siitä, mitä setä oli hänelle tehnyt.

Noita sanoi: "Tiedän keinon"-

-"jolla lähetät setäsi helvetin pimeimpään syöveriin."

Vanha noita meni hyllynsä luokse-

-ja toi sieltä purkin.

"Mitä nuo ovat?" kysyi prinsessa.

Noita vastasi: "Nämä ovat kuupuita."

Te sivistymättömät laakson asukkaat, olen Antedia, Regnin kuningatar.

-Mitä tapahtuu? -Synnyin kilttinä ja iloisena...

...mutta jumalat viisaudessaan riistivät minulta ainoan poikani-

-ja minä muutuin.

Minusta tuli kostonhimoinen, ovela, armoton, mustasydäminen noita.

Mutta pelko pois!

Te saatte tuntea vain pienen välähdyksen raivostani-

-koska säästän sitä!

Näillä saarilla elää toinen-

-jolle kostonhimoni roihuaa.

Näin ollen sanon vain teille-

-paksupäisille, saatanallisen sisäsiittoisille kusipäille-

-että olkaa valmiina.

Kuuletko, Aulus Plautius?

Tulen etsimään sinua!

Tulen etsimään sinua!

Sata hevosta!

Hänen haavansa ei parane.

-Mitä jos hän kuolee? -Ei kannata ajatella niin.

-Quane. -Ennustus sanoo...

Ennustuksessa ei mainita, että tapan ensimmäisen miehen.

Ei mitään tästä.

Mitä tapahtuu, Quane? Jos ennustus...

Olet oppinut paljon. Huomaan, etten voi huijata sinua.

Poika, uusi aika on alkanut.

Niin synkkä aika, etteivät profeettojen sanat erotu.

Mitä tapahtuukaan, mitä nyt ilmenee-

-sitä ei ole kirjoitettu.

Hän ei jätä meitä.

-Miten voit olla varma? -Koska minä tunnen hänet.

Tekstitys: Riikka Strandman Iyuno-SDI Group